Viidestoista Avartin kultatason tehneiden nuorten tapahtuma järjestetään Tsekissä 25.–30.10.2017. Suomesta tapahtumaan osallistuu Joni Kinnunen. Tässä hänen mietteitään tulevasta tapahtumasta.
Kaenuun poeka mualimalle
Heipä hei vaan kaikille! Nyt ollaan tarpeeksi pitkään vietetty Avartin suhteen hiljaiseloa. Kultataso saatiin päätökseen ja viime keväänä tunnustuskin tuli ansaittua. Kuitenkin olo oli kuin kepillä sormille lyödyllä, mitä nyt tehdä, kun tasot on suoritettu? Muutama kuukausi menikin ilman Avarttia, mutta eihän siitä mitään tullut. Onneksi toukokuussa sainkin hyvin mielenkiintoisen soiton, joka koski Prahassa järjestettävää kultatason suorittaneiden seminaaria. Tätä mahdollisuuttahan en halunnut missään nimessä jättää välistä, joten päätinkin sitten hakea tätä Suomen edustuspaikkaa. Samoihin aikoihin hain myös opiskelemaan Centrian ammattikorkeakouluun yhteisöpedagogiksi, kirkon nuorisotyön oppialalle.
Tätä tekstiä kirjottelenkin nyt täältä Ylivieskassa sijaitsevalta Raudaskylän kristilliseltä opistolta käsin, joten pääsykokeet menivät Kaenuun murteesta (luokkalaiseni mukaan se ei kuulosta suomelta ollenkaan) huolimatta hyvin ja pääsin opiskelupaikkaan, jota en vaihtaisi mistään hinnasta. Lisäksi myös hakemukseni hyväksyttiin Kultatason seminaarinkin suhteen, joten tänä syksynä uudet tuulet ovat puhaltaneet niin, että tukkakin hulmuaa. Parin viikon päästä matkakohteeksi suuntautuukin sitten Praha, ei voisi paremmin mennäkään! Omat fiilikset ovat kyllä odottavat ja innostuneet reissun suhteen. Prahassa ei olet tullut käytyäkään, joten innolla odottelen, kuinka hukassa voi maalaispoika olla keskellä asfalttiviidakkoa perinteisen peltomaiseman sijaan. Myös seminaarilta odotan uusia kokemuksia ja näkemyksiä, joiden kautta pääsee näkemään Avarttia kansainvälisellä tasolla. Omasta tulevaisuuden työnäkökulmasta katsottuna tämä seminaari voi parhaimmillaan luoda yhteistyölinkkejä myös kansainvälisellä tasolla, mikä on äärimmäisen arvokasta nykypäivän globaalistuvassa yhteiskunnassa.
Toisin sanoen odottelen tätä reissua yhtä paljon kuin lapsi joululahjoja, ei malttaisi odottaakaan, että pääsisi jo lähtemään matkalle. Totta kai tulee mietittyä, kuinka se rallienglanti pärähtää käyntiin, kun tällainen moottorileuka avaa suunsa, mutta tärkeintä on se, että haastaa itseään. Ei tätä poikaa ole kovin paljoa englannin kielen lahjoilla siunattu, mutta en anna sen estää itseäni lähtemästä uuteen seikkailuun. Tärkeintä onkin se, ettei anna niiden omien jännitysten estää kokemasta unohtumattomia ja ainutlaatuisia mahdollisuuksia, vaan täytyy antaa itselle mahdollisuus yrittää parhaansa. Joten tämän tekstin luettuasi lupaathan sen, että ensi kerralla, kun sinulla edessä mielenkiintoinen kokemus, ja mietit, että pystynkö minä tähän ja onko minusta tähän, niin varmasti on, kunhan vain uskot itseesi! Niin minäkin tein ja tässä sitä ollaan, Avartin tasot suoritettuna ja Tšekkiin lähdössä.
Share on facebook
Facebook
Share on twitter
Twitter
Share on linkedin
LinkedIn