DofE-ohjelman hopeatason tehnyt Miisa Mäkelä piti puheen vuoden 2026 DofE-juhlassa:
”Arvoisa ministeri, kutsuvieraat, ja DOFE-ohjelmaan kanssaosallistujat. Olen niin iloinen, että juuri te olette päässeet tänne DOFE juhlaan. Minun nimeni on Miisa, ja olen saanut kunnian olla täällä teidän kanssa juhlistamassa meidän kaikkien saavutuksia.
Olen itse kotoisin Ilmajoelta, eli tuolta Etelä-Pohjanmaalta. Aloitin DOFE:N suorittamisen, kun olin 13-vuotias, eli 3 vuotta sitten, olen siis nyt 16-vuotias. Olen nyt lukiossa, ja aloitin juuri kulta tason suorittamisen. Aloitin Dofen alunperin ohjaajakoulutuksen kautta, kun meidän piti merkitä ohjaamistunnit DOFE-sovellukseen. Ohjaajakoulutuksen jälkeen halusin jatkaa DOFE:a, mutta lähialueellani ei ollut toista ryhmää, jotka suorittivat DOFE:a. DOFE: ohjaajani yhdisti minut Etelä-Suomen alueella olevaan DOFE:laisten ryhmään. Olen siis suorittanut DOFE:n seikkailut ja harjoitusseikkailut eteläsuomalaisten kanssa.
Olin ujo, ja olin melko lähellä lopettaa DOFE:n, kun enhän minä tuntenut ketään sieltä kaukaisesta Etelä-Suomesta. Ohjaajani ovat kuitenkin jatkuvasti olleet rohkaisevia ja auttaneet minua jokaisella askeleellani. Olin silti todella epävarma, ja ajattelin, ettei minusta vaan ole tähän, että tämä ohjelma on vain ylisuorittajille ja nuorisoyhdistysten aktiivisimmille jäsenille.
Nopeasti Dofen aloitettuani kuitenkin huomasin, ettei se todellakaan ole näin. Olen aina jatkuvasti saanut oppia uutta ja huomata, kuinka tajuttoman upeita ja kannustavia ja normaaleja ihmisiä tässä ohjelmassa onkaan. Minun ei ole tarvinnut olla kukaan muu kuin minä. Tottakai, välillä ollaan oltu jaksamisen rajoilla, ja on pitänyt ylittää itseni, mutta mistään ei ole koskaan ikinä tarvinnut selvitä yksinään. Ei seikkailuilla pahassa kesähelteessä, ei kun suunnistin aivan väärin, eikä varsinkaan silloin, kun ei olisi millään jaksanut. Itsevarmuus, sosiaaliset taidot, erätaidot ja etenkin rohkeus on kasvanut koko ajan enemmän, mitä kauemmas olen mennyt DOFE-ohjelmassa
Mieleenpainuvin hetki on ehkä ollut viime kesän hopea seikkailu. Ennen hopeaseikkailua oli kansainvälinen leiri Mikkelissä, ja voin varmuudella sanoa, että se oli yksi mieleenpainuvimmista viikoista elämässäni. Leirin aikana suoritettiin harjoitusseikkailu Repovedellä. Repovedellä oli kauniit maisemat ja reitit, ja vaikka siellä oli todella paljon tieviitteitä, onnistuimme suunnistamaan harhaan. Lisäksi kesken seikkailun alkoi sataa, mutta mieleen siitä ei painunut erityisesti vastoinkäymiset, vaan ne hetket, kun me yhdessä pääsimme niistä yli. Kaikki tukivat toisiaan, ja ketään ei jätetty yksin. Leirin ja harjoitusseikkailun jälkeen lähdimme hopeaseikkailulle Mikkelissä. Seikkailulla oli haasteitaan myös, trangiat kaatui tuulessa ja satoi rankasti aina välillä, mutta yhdessä me selvisimme hopea seikkailun alusta loppuun.
Haluaisin vielä lopuksi kertoa kiitokseni koko DOFE:n hallitukselle ja etenkin Johannalle, joka on aivan ihanasti ottanut nuoria mukaan päätöksiin ja toimintaan. Haluaisin kiittää kaikkia kanssa dofelaisia, te teette DOFE:sta DOFE:n ja haluaisin kiittää omaa ohjaajaani, Minna Pasia, ilman sinua en olisi täällä puhumassa ja pian saamassa hopea tunnustusta. Kiitos myös kaikille muille paikalla oleville, juuri te teette tästä ohjelmasta niin taianomaisen
Kannustan nyt teitä kaikkia jatkamaan tämän tunnustuksen jälkeenkin dofen suorittamista, ja jos koko DOFE on suoritettu niin jaa tietämystäsi ja opittuja taitojasi muille. Nyt kuitenkin, voimme olla ylpeitä jo siitä, mihin asti olemme päässeet ja suunnata katseemme kohti tulevaisuutta. Kiitos!”